James Brown - Kuva on peräisin Flickristä
Björk - Tämä tiedosto on lisensoitu Creative Commons Attribution-Share Alike 2.0 Generic -lisenssillä
Ramones - Kuva on peräisin Flickristä
Täällä Wildzilla me uskomme vakaasti joulumieleen ja iloiseen tunnelmaan, mutta jopa jotkut tämän juhlakauden innokkaimmista kannattajista joutuvat myöntämään, että monet kauden suosituimmista kappaleista ovat niin ylisoitettuja, että ne muuttuvat tylsiksi tai jopa ärsyttäviksi.
Joten samalla kun kokeilet onneasi suosikkipeleissäsi tänä jouluna, voit ehkä myös kokeilla näitä 12 vaihtoehtoista joululaulua ja tutustua uuteen genreen, tai löytää kadonneen helmen.
Run-DMC - Christmas in Hollis
"Eikö sinulla ole mitään joulumusiikkia?" "Tämä on joulumusiikkia!"
Tämä on kappale, jonka Argyle, reipas nuori autonkuljettaja, joka ajaa John McClanen Nakatomi Plazalle, soittaa limusiinin kasettisoittimella jouluklassikossa Die Hard.
Run-DMC edustaa, kuten voit odottaakin, aikakauden parasta poppia ja vanhan koulukunnan hiphopia kappaleessa, joka on sekä funky että täynnä lämmintä, nostalgista kotoisuutta, joka yhdistetään tähän vuodenaikaan. Kappaleen nimen "Hollis" viittaa yhtyeen omaan naapurustoon Queensissa, New York Cityssä, ja sen biitti muistuttaa Clarence Carterin vuoden 1968 jouluista Back Door Santa kappaletta.
Ramones - Merry Christmas (I Don't Want to Fight Tonight)
Niiden monien maagisten asioiden joukossa, joihin joulu liittyy, on valitettavasti myös yhteys perheen ja läheisten ihmisten väliseen draamaan, mikä saa tämän laulun ilmaiseman tunteen resonoimaan monissa meistä. Siitä huolimatta viesti on myönteinen, sillä Joey Ramone vaatii rauhaa – vaikkakin väliaikaista – riitaisan rakastajansa kanssa.
Jotkut fanit saattavat paheksua rekikelloja ja klisesisiä välkkyviä 80-luvun kosketinsoundeja, jotka saastuttavat The Ramonesin tavanomaisen klassisen punk rockin, mutta totuus on, että mikä tahansa Ramones on hyvä Ramones. Kappaleessa on kiistaton karkea viehätys, joka tekee siitä täydellisen lisäyksen joulun soittolistaan kaikille, jotka kaipaavat jotain vähän rock 'n' rollimpaa kuin perinteisen Wham!:n tai Mariah Careyn.
Björk - Jólakotturinn
Biisin nimen Jólakotturinn (joulukissa) on islannin kansanperinteen jättimäinen ja hurja olento, joka oletettavasti vaeltelee maaseudulla syöden jokaisen sieluparan, joka ei ole saanut uusia vaatteita päälleen ennen jouluaattoa. Omituinen rangaistus, saatat ajatella, mutta tämä ilmeisesti kannusti maataloustyöntekijöitä kiirehtimään syysvillan käsittelyssä.
Kappale ei sisällä Björkin sooloteoksestistaan tunnettua elektroniikkaa tai Sugarcubes-aikansa indie rockia, vaan "Jólakotturinn" esitetään perinteisen islantilaisen folkin tyyliin, eikä se kuulostaisi sopimattomalta eeppisessä viikinkielokuvassa, kuten The Northmanissa - jossa hän näytteli äskettäin. Björkin uran vähemmän tunnettu helmi julkaistiin vuoden 1987 joulukokoelma-albumilla, Whít Er Borg Og Bær.
The Attery Squash - Santa's Laughter Mocks the Poor
Hienovaraista kyynisyyttä suloisen vaaleanpunaisen tukaaninuken toimittamana. Huolimatta ivallisesta, Dead Kennedys -tyylisestä tunnelmasta, "Santa's Laughter Mock's the Poor" on silti jotenkin oikeutetusti loistava joululaulu.
Epämääräinen "tekno-indie-yhdistelmä" pitää kiinni kuluneesta, perinteisestä joulusoundista, joka sisältää kelloja, pillejä ja kaikkea muuta tutuista korvamadoista tunnettuja ääniä. Se on täydellinen biisi väsyneille kyynikoille hyräillä itsekseen, samalla kun he välttelevät kauppoja ja tuntevat olevansa parempia kuin kaikki ne muut lampaat, jotka osallistuvat joulun hössötyksiin.
The Knife - Reindeer
Tämä kappale on niin kaukana joulutunnelmasta kuin on mahdollista, jäisten syntetisaattoreiden kertoessa tarinaa joulupukin poron vuosittain tekemästä mahdottomasta lahjojen jakamisen matkasta, aina maagisesta suorastaan dystooppiseen. Biisin sanoitukset "Tämän talon täytyy olla viimeinen nyt / Ja me seuraamme herra Joulupukkia loppuun asti" kuulostavat paljon enemmän synkältä fatalismilta kuin minkäänlaiselta jouluilolta.
Kappale löytyy ruotsalaisen sisarusduon vuoden 2001 debyyttialbumista viimeisenä kappaleena. He ovat sittemmin jatkaneet eri poluilla ja laulaja Karin Dreijer on menestynyt loistavasti nimellä Fever Ray.
James Brown - Santa Claus Go Straight to the Ghetto
He eivät kutsuneet häntä turhaan "show-busineksen ahkeraksi työmieheksi". Tämä kappale on peräisin James Brownin 22. albumilta, vuoden 1968 A Soulful Christmas albumilta. Kaikki 22 albumia on julkaistu kymmenen vuoden sisään. Kapalle on kyseisen albumin ensimmäinen, ja Soulin kummisetä esittää joulupukille arvovaltaisen listansa svengaavien bassojen, menevien biittien ja "Jingle Bells" -melodiaa muistuttavan trumpettisoolon säestyksellä.
Bonuksena on Snoop Doggin hyvin samanniminen, mutta asiaan liittymätön "Santa Claus Goes Straight to the Ghetto", joka on nykyaikaisempi funk-versio Snoopille ominaisessa rennossa, utuisessa länsirannikon hiphop-tyylisessä paketissa.
Tom Waits - Christmas Card from a Hooker in Minneapolis
Ihmiset, jotka kehuvat omaa ja/tai jälkeläistensä vuoden saavutuksia joulukorteissa, on yleinen piina monien haluttomien vastaanottajien keskuudessa. Tämä saa jotkut tuntemaan itsensä entistä lyödyimmiksi siinä käsityksessä, että kaikkien muiden elämä on täydellisempää kuin heidän.
Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, ettemme ole Tom Waits, joka saa todella tuskallisen joulukortin tässä surkeassa ja viskinhuuruisessa biisissä. Kappaleen nimestä löytyvä maksullinen nainen kertoo, kuinka hän elää hyvää ja raitista elämää hyvän aviomiehensä kanssa ja odottaa vauvaa, ennen kuin tunnustaa, että kaikki tämä oli valhetta, ja paljastaa todellisen synkän todellisuutensa, jossa hän elää. Jos juopunut, ilkeä pariskunta The Poguesin "Fairytale of New York" kappaleessa eli mieleistäsi kauheaa elämää, odota kun kuulet tämän.
Kate Bush - December Will Be Magic Again
Kate Bushin kuuluisa, iloinen ja taianomainen barokkipoppi sopii erinomaisesti joululauluksi, koska se tuo mieleen kaasulamput ja mukulakivikadut, jotka koristavat edelleen monia joulukortteja. Kappaleen eloisa teatraalisuus muistuttaa myös epämääräisesti Tim Burtonin tuottaman klassikon The Nightmare Before Christmas musiikkia.
Kappale pääsi vain sijalle 29 Ison-Britannian listoilla ja on hieman väliinputoaja Bushin laajassa diskografiassa, kätkeytyen hänen tunnetuimman tumman kehtolaulunsa "Army Dreamers" ja "Sat in Your Lapin" väliin. Siitä huolimatta tälläkin kappaleella on omat faninsa - mukaan lukien Elton John, joka valitsi sen vuoden 2005 kokoelmaansa Elton John's Christmas Party - ja se biisi ansaitseekin ehdottomasti tulla löydetyksi uudelleen.
King Diamond - No Presents for Christmas
"Rudolph the Red-Nosed Reindeer" -kappaleen sarkastisesta toistosta alkava kappale pysähtyy yhtäkkiä Kingin maaniseen nauruun, ennen kuin alkaa intensiivinen 80-luvun metalliriffien tulva. King Diamond tunnetaan yleisesti teatraalisena esiintyjänä, ja hän sopii luonnollisesti näyttelemään julmaa, mutta hauskaa Grinchiä tai Krampusta muistuttavaa hahmoa, kuten hän tekee tässä naurettavan kliseisessä ja hauskan omituisessa kappaleessa.
Ruumiiksi maalatun showmiehen laulu ei todellakaan ole kaikkien makuun, sillä se sisältää hänen tavaramerkkinsä - aavemaisia huutoja, järkyttävän korkeaa falsettia ja syvää möriää, mutta niille, jotka pitävät tämän tyylisestä musiikista, tämä kappale on suorastaan legendaarinen.
The Fall - (We Wish You) A Protein Christmas
Manchesterin post-punkkerit, The Fall, ovat äänittäneet yllättävän määrän joululauluja, mukaan lukien oman versionsa "Hark the Herald Angels Sing" kappaleesta, mutta tämä alkuperäinen kappale erottuu joukosta selkeästi kysymyksiä herättävällä nimellään. Tarkemmin sanottuna se on myöhempien aikojen The Fallia vuodelta 2003, jossa Mark E. Smith tarjoaa laulusuorituksen, joka on vieläkin vähemmän ymmärrettävää kuin hänen 80-luvun kukoistuskaudellaan, yllättävän enkelimäisellä taustakuorolla, joka koostuu hänen bändikavereistaan.
Lyyrisiä kohokohtia ovat "The only thing good to say is/All the politicians are on holiday" ja hänen soperrellessa "Pra-ha-hahaha-ha-gue" (kuten Tšekin pääkaupunki) "Little Drummer Boy" biisiä muistuttavaan rytmiin. Tämä on juuri sellainen maagisen sekava ja loistava kappale, joka teki bändistä kulttisuosikin.
Tim Minchen - White Wine in the Sun
Nyt eteläiselle pallonpuoliskolle, jossa valkoisia jouluja ei varmasti koskaan nähdä, mikä tekee kappaleen nimen valkoviinistä - glögin sijaan - täysin sopivan.
Australialainen koomikko Tim Minchen esittää modernin, maallisen jouluballadin, joka - sen oikeutetusti odottaman humoristisen kyynisyyden lisäksi - sisältää myös tunteita aidon, ei ironisen, sentimentaalisuuden muodossa. Se on sydämellinen muistutus kaikille joulun vastustajille, että vaikka osa joulun taikuudesta saattaa olla keinotekoista ja liian kaupallista, perheen kanssa vietetyn ajan taika luoden lämpimiä muistoja on aitoa ja korvaamatonta. Tämän biisin jälkeen ei monet silmät jää kuivaksi.
Bob Dylan - Must Be Santa
Täm ei ole sellaista, mitä tyypillisesti odotat Nobel-palkinnon saajalta, jonka 1960-luvun klassikoissa esiintyi tyypillisesti huuliharppu harmonikan sijaan ja pohdiskelevia sanoituksia tämän kappaleen pinnallisempien sanoituksien sijaan. "Must Be Santa" kappaleen nauhoitti alun perin Mitch Miller vuonna 1960, ja sen jälkeen muut ovat tehneet siitä covereita, mutta Dylanin vuoden 2009 cover muuttaa sen energiseksi polka-versioksi.
Menevä rytmi ja silkka ilo kuulla Bobin kuivasti kysyvän "Who laughs this way: "Ho-ho-ho"?" sekä hänen raspinen äänensä tekevät tästä vastustamattoman hauskan kappaleen, joka sopisi täydellisesti erityisen riemukkaaseen, sherryntäyteiseen joulujuhlaan. Myös musiikkivideo on villi seikkailu, eikä vähiten siksi, että Bob Dylan näyttää kehittäneen uskomattoman kyvyn teleportata - mikä legenda. Hyvää joulua kaikille.